Iltailua yksin

Taas mies on yövuorossa ja tämä mamma päätti sitten tulla postaamaan jälleen kerran kuvattoman merkinnän. Kamera tuli postista, mutta pitäisi vielä jaksaa siirrellä kuvia koneelle, ehkä kaikki aikanaan..

Tässä selailin blogeja, sellaisia missä naiset kirjoittelevat heidän lapsistaan ja omasta arjestaan. Törmäsin sitten sellaiseen blogikirjoitukseen, missä äiti oli itse kommentoinut asiaa liittyen lasten kasvatukseen. Niinpä itsekin sitten otan osaa tähän ja kerron oman mielipiteeni (alkuperäinen teksti löytyy täältä )

Olen itse kasvatusalalla ja heti koomisesti totean että hei, eikös se mene niin että suutarin omalla lapsella ei ole kenkiä, joten mennäänköhän itse metsään sitten omien lasten kasvatuksen suhteen. Think not.

Itselleni on tullut hyvä peruspohja siihen miten lapsia kasvatetaan, teoreettisesti kun myös sitten käytönnössä itse omien vanhempien kasvatuksen pohjalta. Vanhempia tulee kunnioittaa ja rajoja on oltava, mutta kun mieheni kanssa tästä eräskin kerta keskusteltiin, hän kertoi että heidän isä on sitten kasvattanut omia lapsiaan nyrkin voimin, eli aina kun jotain pahaa tehtiin tai ei uskottu, tuli selkäsauna tai vielä pahempaa, suoraan sanottuna turpaan. Fyysinen väkivalta puolustuskyvytöntä lasta kohtaan on säälittävää. Jos luulee että sillä saa ainoastaan lapsen kunnioituksen, on omassa päässä vikaa. Itse ainakin olisin ollut katkera vanhemmilleni jos minua olisi lyöty. Sitä paitsi, nykyään laki ei sitä salli ja hyvä niin.

Lapsille on hyväksi että heillä on rajat. Myös kotiaskareet tulisi ujuttaa lastenkin elämään sitten kun he siihen ikään tulevat että jotain ymmärtävät. Kyllä meillä vanhin lapsi osaa viedä roskat roskiin ja välillä kovankin väännön kautta osaa huoneensa siivota, äidin avustuksella toki vielä. Anteeksi osataan pyytää ja muutenkin käytöstapoja on opetettu heti kun on lapsi alkanut ymmärtämään. Toki uhmavaiheet on eriasia, silloin mikään ei onnistu, mutta noin muuten, koen että olemme menneet vielä ainakin oikeaan suuntaan omissa kasvatusmetodeissa.

Ja jos nyt siirryttäisiin pois tuosta kasvatusasiasta ja palattaisiin omaan pieneen arkeen. Meillä lapset on olleet tosi paljon tässä viime päivinä ulkona kun pakkaset sen ovat sallineet. Nuorimmainen nyt ei paljon vielä mitään tee (tulee vasta 8kk), mutta pulkassa viihtyy ja isosisko näyttää mallia miten sitä pulkkaa vedetään, minun pieni voimanainen <3 Ja päivä päivältä esikoinen oppii aina jonkun uuden sanan ja sitä sitten hokee, ehkä niitä lauseita sittenkin aletaan kohta muodostamaan (täyttää nyt loppukeväästä 2v.).

Tee ja kirja, ne ovat minun seuraavat asiat joita koneelta irtauduttuani aion harrastaa. Kuvia seuravaan blogiin, cross my heart.

Esikoinen

Eli siis ensimmäinen blogi-merkintä. Eiköhän aloiteta.

On hurjaa kuinka paljon meidän nuorimmainen on tässä 8 kuukauden aikana kehittynyt valtavasti. Tänään otettiin ensimmäiset elkeet siihen että alettaisiin konttaamaan! Hermostuu kovin helposti jos täytyy itse päämääräänsä tiensä rehkiä eikä äiti tai isi häntä sinne kannakaan. Hermoheikompi poika on mitä meidän tyttö aikoinaan, neiti kun rakasti olla lattialla ja touhuta itsekseen, viihtyi myös pidempiä aikoja yksinään että äiti sai laittaa pyykit tai ruokaa. Ehkä tuo meidän pojan kohdalla sitten joskus helpottaa.

Olen myös ollut erittäin tyytyväinen siihen että omat yöunet ovat pidentyneet. Poika on alkanut nukkumaan niin että herää ensimmäisen kerran aamu 4-5 aikaan ja jatkaa siitä sitten unia. Täytyy tässä vaiheessa koputtaa puuta, sillä nyt tämän illan aikana sen jälkeen kun poika nukkumaan meni, olen käynyt sitä rauhoittelemassa valehtelematta kymmenen kertaa.

Esikoiselta otettiin tänään myös tutti pois käytöstä ja ihmeellisen rauhallisesti meni yöunileen. Oli jo päiväuniaikaan tutti pois käytöstä sillä se oli mennyt rikki kun tyttö oli itse sen poikki melkein purrut. Tuolla se omaassa huoneessa on nyt nukkunut nätisti pari tuntia eikä ole kun kerran itkenyt ja itse rauhoittunut.

Lisäilen valokuvia blogiin kunhan saan postista uuden järjestelmäkameran minkä tilasin, pääsen kunnolla otoksia räpsimään. Se etten välttämättä laita kuvia lapsista (en ainakaan kasvokuvia) johtuu täysin siitä että netissä liikkuu paljon erikoista populaa, joten en tahdo kasvojen kera lapsiani altistaa netin suureen maailmaan.

Nyt taidan itse mennä nauttimaan lämpimästä suihkusta ja kömmin yksin sänkyyn nukkumaan, mies kun on yövuorossa.